But I Will Keep Looking into the Muddy Mirror käyttää lähtökohtanaan hevosen ja ihmisen välistä suhdetta. Tämä suhde voi olla sopimuksenvarainen: esimerkiksi amerikkalaisen cowboy-kulttuurin työhevoset pysyvät paikallaan, kun toinen niiden ohjista lepää maassa. Hevosia ei tarvitse sitoa kiinni, vaan ne opetetaan kunnioittamaan sopimusta. Tämä herättää kysymyksiä vapaasta tahdosta ja vastuuntunnosta.

Eri eläinlajeilla on ihmisen silmissä omat kulttuuriset konnotaationsa, mutta lisäksi eläin on kuin peili, jossa ihminen voi nähdä oman heijastuksensa. Ja ihminen rakastaa omaa kuvajaistaan.

Aikanamme, jona oikeat eläimet elävine ruumiineen on eristetty näkymättömiin tuotantolaitoksiin tai niiden luonnollinen elintila maapallolla on käynyt äärimmäisen ahtaaksi, eläimen representaatiot ja eläinkysymykset ovat lisääntyneet huomattavasti esimerkiksi nykytaiteessa. Eläin on kuitenkin välinpitämätön ihmisen identiteettikamppailuja ja määrittely-yrityksiä kohtaan. Eläin pysyy itsenään – ja jos ei pysy, syynä eivät ole epäonnistuneet metafyysiset pyrinnöt, vaan yleensä ihmisen puuttuminen sen elämään. Mitä välineellisempi ihmisen asenne eläintä kohtaan on, sitä epäselvemmäksi ja likaisemmaksi peili muuttuu. Hevosten olemisen jäljittely on Hurskaisen tulkinta feministifilosofi Donna Harawayn ajatuksista: kuinka meidän tulisi oppia jakamaan elintilamme ja kunnioittamaan myös maapallon toisia eläinlajeja.

Wilma Hurskaisen (s. 1979 Vantaalla) taiteen keskeisiä teemoja ovat muistiin ja henkilöhistoriaan sekä ihmisen ja muiden lajien yhteiseloon liittyvät kysymykset. Hurskainen on opiskellut valokuvausta Lahden Muotoiluinstituutissa ja Taideteollisessa korkeakoulussa (nyk. Aalto-yliopisto). Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Euroopassa sekä osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin Euroopassa, Venäjällä ja Aasiassa. Hurskainen on julkaissut kolme valokuvakirjaa: Kasvu/Growth, 2008 (Musta Taide), Heiress, 2012 (Kerber) ja The Woman Who Married a Horse, 2016 (Kehrer). Hänen teoksiaan on muun muassa Valokuvataiteen museon, Helsingin taidemuseon, Tanskan kansallisen valokuvamuseon ja Kiyosaton valokuvataiteen museon kokoelmissa sekä valtion taidekokoelmassa.

 

Echo_kuvanettiin_2016Echo, 2016