Tuomo Rainion teoksissa kuva vaikuttaa olevan vasta kehitteillä. Kohteiden ja aiheiden, objektien ja subjektien sijaan teosten perustana ovat liike ja jatkuva muutos, jotka käsitteinä jäsentävät olemassaolon kokemusta. Rainion digitaaliset kokeilut koettelevat valokuvan rajoja ja samalla asettavat perustavanlaatuisia kysymyksiä havainnosta. Teosten lähtökohtana on kohina, eräänlainen kaoottinen, jäsentymätön tila, vailla muotoja tai hahmoja.

“Työskentelen laaja-alaisesti valokuvan parissa. Käyttämäni kuvamateriaali voi olla löydettyä tai itse kuvaamaani, olennaista työskentelyssäni on prosessi. Käytän usein teosten toteuttamiseen itsekehitettyjä tietokoneohjelmia, joiden avulla käännän ideoita koodikielelle. Olen kiinnostunut siitä, kuinka abstraktin idean voi käsitteellistää ja kirjoittaa algoritmiksi, joka tuottaa kuvan tai muokkaa sitä­­.”

Mahdollinen kohde on kiintopiste hahmottomaan kohinaan tarttuvalle mielikuvitukselle tai havainnolle. Kuvista löytyvää tunnistamatonta, mutta kuitenkin taustasta erottuvaa kohdetta kutsutaan nimellä mahdollinen kohde, possible object. Se on häilyvästi olemassa, havainnon ja kielen rajamailla, eikä paljasta mitään itsestään. Valokuvassa se johtaa paradoksin alueelle, jossa materiaalina toimiva visuaalinen todellisuus menettää luotettavuuttaan ja arvion perusteeksi jää vain itse kuva.

“Englanninkielistä ilmausta possible object käytetään osoittamaan kohdetta, josta ei ole varmaa tietoa. Löysin käsitteen alunperin sattumalta Malesian Airlinesin kadonnutta lentokonetta koskevasta uutisesta. Uutisen yhteydessä julkaistiin satelliittikuva, joka ilmensi mahdollista kohdetta. Valokuva on todiste siitä, että kuvassa on jotakin, vaikkei pelkän kuvan perusteella voida päätellä mitä kuvassa tarkalleen ottaen on. Tämä ambivalentin esittävyyden tuottama oikosulku toimii näyttelyn lähtökohtana“

Digitaalinen kuva matemaattisena rakennelmana muistuttaa mahdollisuuksien avaruutta, kohinan tilaa. Kuvapisteiden asettuessa tuttuun järjestykseen tunnistamme kuvasta sen kohteen, mutta järjestyksen hajotessa tai siirryttäessä kuvan ulkopuolelle horisontti avautuu tuntemattomana. Rainion teoksissa ajatus kuvaamisen kohteesta yhdistyy erottamattomasti kuvaamisen tapaan: esimerkiksi ravistamalla digitaalikuvaa tietokoneohjelman avulla pikselit vaihtavat paikkaa, ja erilaisina sekoituksina voidaan tuottaa lähes ääretön määrä erilaisia kuvia. Valokuvan kohina tuottaa kuvina hahmotonta massaa ja tunnistamattomia signaaleja, mutta joukossa saattaa olla myös jotain poikkeuksellista ja näynomaista.

…..

Tuomo Rainio (s.1983) työskentelee valokuva- video- ja installaatiotaiteen parissa yhdistäen teoksissaan usein käsitteellisen lähtökohdan ja digitaalisen tekniikan ilmaisumahdollisuudet. Rainio on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2011. Rainio palkittiin vuonna 2008 European Month of Photography –palkinnolla ja vuonna 2015 Suomen Taideyhdistys myönsi hänelle Dukaatti-palkinnon.

Näyttely ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus

possible_object_nettiin Possible Object, 2015