Tuomas Linnan teos Huoli on dokumentti lastensuojelulaitoksista. Linna on kuvannut laitoshoitoon sijoitetuilta lapsilta haltuun otettuja esineitä, laitosten arkisia näkymiä sekä lasten tekemiä piirroksia ja kirjoituksia. Lisäksi Linna on kuvannut muotokuvia laitoshoidon läpikäyneistä nuorista.

Lastensuojelu tarjoaa perheille monipuolista tukea. Sen keinoista voimakkain on sijoittaa lapsi kodin ulkopuoliseen hoitoon. Sijoitukseen turvaudutaan yleensä vasta, kun muut työkalut eivät riitä.

Lapset jäävät helposti näkymättömäksi ja kuulumattomaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lapset eivät ole itse kommentoimassa omaa asemaansa, eikä heille anneta ääntä mediassa. Tämä on osittain perusteltua: yksittäistä lasta ei tule missään nimessä tuoda esiin esimerkkinä pahoinvoinnista, ja lapsen haastatteluun tarvitaan aikuisen lupa.

Heikossa asemassa olevien perheiden aikuisten ääni jää myös usein kuulematta. Omien ongelmien tuomista esiin varotaan, osin myös viranomaisten toimenpiteiden pelosta. Yhteiskunnalliseen keskusteluun on vaikea osallistua, eikä sosiaalisessa mediassa käydä aktiivista kampanjaa pahoinvoivien perheiden puolesta.

Lasten ja perheiden pahoinvoinnin kuuluisi kuitenkin olla yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä jo pelkästään lukujen valossa. Vuonna 2013 yhteensä 18 022 lasta oli sijoitettuna kodin ulkopuoliseen hoitoon joko kiireellisesti tai huostaan otettuna – yksi sadasta Suomessa asuvasta lapsesta.

Kuvillaan Linna tarttuu aiheeseen, joka tuntuu kokonaan unohtuneen.

Huoli-näyttelyn videoteos Joka päivä, joka toinen tunti esittää 4 202 kuvaa viidessä minuutissa. Kuvat vaihtuvat niin nopeasti, että moni niistä jää näkemättä, vaikka videon katsoisi lukuisia kertoja. 4202 on vuonna 2013 kiireellisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä.

Linnan kuvat lasten esineistä rajaavat pois kaiken sen, mistä esineiden tarinan voisi päätellä. Monet esineistä ovat selvästi tarkoitettu toisten vahingoittamiseen. Taustalla ei usein silti ole tarkoitus vahingoittaa vaan perustava turvattomuus: kokemus siitä, että toiset – aikuiset – eivät pysty huolehtimaan lapsen turvallisuudesta. Tarkempi tieto siitä, mitä uhkaa vastaan lapsi kokee tarpeelliseksi puolustautua, jää kuvan ulkopuolelle. Vihjeitä voi saada lasten piirustuksista ja teksteistä.

Teksti pohjautuu tutkijatohtori Henri Rydenfeltin Näkyä ei saa, eikä kuulua -artikkeliin.

Tuomas Linna asuu ja työskentelee Helsingissä. Huoli-teos on toteutettu yhteistyössä suomalaisten lastesuojelulaitosten kanssa. Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Patricia Seppälän säätiö, Oskar Öflunds Stiftelse sekä Lapsiasiavaltuutettu ovat tukeneet näyttelyä. Näyttelyn vedokset on tehnyt Dialab Oy.

 

tuomas linna_netti Huoli (13-vuotias poika, Kymenlaakso)