Taiteiden yö 13.8. : Haavikon unet -kokoonpanon musiikkiesitys Perin galleriassa klo 21. Peri ja Wäinö Aaltosen museo avoinna klo 23 asti!

”Magneettinen uni” on psykiatrian historiaan liittyvä termi. Se oli ennen hypnoosin keksimistä käytetty hoitomenetelmä, jonka uskottiin paljastavan tietoisen minän alla olevan toisen tietoisuuden. Magneettisen unen löysi ranskalainen markiisi de Puységur, joka hoiti potilaitaan magnetismin[1] avulla. Huhtikuussa 1784 hän huomasi erään potilaansa vaipuvan yhtäkkiä kummalliseen valveuneen. Potilaan persoonallisuus muuttui, hänen aistinsa laajenivat ja hän kykeni vastaamaan näkymättömään, tuonpuoleiseen liittyviin kysymyksiin. Tarinan mukaan yksi potilaista oli nuori, sokeutunut nainen. Kerrotaan, että kun nainen magneettisen unen jälkeen avasi silmänsä, hän kykeni jälleen näkemään.

Minulle valokuva on jotakin taianomaista ja selittämätöntä. Se voi sekä näyttää että piilottaa, tietää tai nähdä unia. Valokuva voi tehdä näkymättömästä näkyvää. Kuten aiemmat teokseni, myös tämä kokonaisuus on saanut alkunsa löytämistäni vanhoista, anonyymien kuvaajien valokuvista. Minua kiinnostavat etenkin vanhojen lääketieteellisten kirjojen kuvat ihmisistä. Niissä on usein mystinen, jopa pelottava tunnelma.

Näyttelyssä vanhat, tieteelliset kuvat yhdistyvät kuvaamiini uusiin kuviin. Käytän teoksissani erilaisia valokuvatekniikoita: digitaalista kuvaa, polaroideja, negatiivi- ja diapositiivifilmiä sekä ilman kameraa tehtäviä, fotogrammeja muistuttavia kuvia. Niissä kuva muodostuu valoherkälle paperille orgaanisen materiaalin, kuten kasvien tai ihon, ja auringonvalon kosketuksesta. Valotuksen jälkeen kuvaa ei tarvitse kehittää kemioissa, vaan se voidaan skannataan sellaisenaan.

 

Oheisohjelma sunnuntaina 6.9. klo 15-17: tule luomaan valokuvia ilman kameraa ja kemioita taiteilija Milja Laurilan ohjauksella. ”Walk in” -tyyppinen työpaja on avoin ja maksuton kaikille.

 

Milja_Laurila_Magnetic_Sleep_3

Magneettinen uni III, 2014

 

Milja Laurila (s. 1982 Helsingissä) on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Hänen teoksiaan on mm. Helsingin taidemuseon, Saastamoisen säätiön ja Wäinö Aaltosen museon kokoelmissa. Laurila on julkaissut valokuvaa ja tekstiä yhdistävän kirjan 355 muistoa (Musta Taide, 2009).

 


[1] Saksalainen lääkäri Franz Anton Mesmer (1734−1815) ryhtyi käyttämään ”parantavia metalleja” vuonna 1774. Hän antoi tuolloin eräälle naispotilaalleen rautaa sisältäneen valmisteen ja laittoi sen jälkeen magneetteja eri puolille potilaan kehoa. Potilaasta tuntui kuin jokin tuntematon neste virtaisi hänen elimistössään, ja hänen oireensa helpottuivat. Pian Mesmer luopui metalleista ja alkoi käyttää ”fluidumin” siirtämisessä ihmisestä toiseen käsiään, liikuttaen kämmeniään ilmassa lähellä hoidettavan henkilön vartaloa. Energeettinen, nestemäinen ja näkymätön fluidum oli mahdollista siirtää käsillä myös esineisiin ja aineisiin, kuten veteen, yhdistäen ihmisen ruumiin ja mielen maailmankaikkeuteen. Hermotautien parantumiseen liittyivät siten koko universumi ja kosmiset voimat. (Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia. Gaudeamus, 2013.) Myöhemmin, 1800- ja 1900‐lukujen vaihteessa hypnoosi liitettiin yliluonnollisiin ilmiöihin, kuten spiritismiin ja okkultismiin. Luonnontieteiden kehitys ja röntgensäteiden kaltaiset uudet keksinnöt saivat ihmiset kiinnostumaan henkisyydestä ja näkymättömästä maailmasta – todellisuus olikin jotakin enemmän kuin se, mikä oli nähtävissä paljain silmin.

 

SKR_vihreataike_pysty_v2-2