Witness on näyttelykokonaisuus ja taustatutkimukseen perustuva teossarja, joka liittyy ilmastonmuutokseen ja globaaliin epätasa-arvoisuuteen. Se tarkastelee miten ilmastonmuutos, politiikka ja talous nivoutuvat yhteen ja millaisia seurauksia niillä on ihmiskohtaloille ja ekosysteemeille eri puolilla maapalloa. Näyttelyn keskiössä ovat kysymykset siitä, miten me todistamme parhaillaan tapahtuvia suuria ilmastoon ja yhteiskuntiin liittyviä muutoksia ja toisaalta miten päivittäiset kulutustottumuksemme ja valintamme tekevät meidät hyvinkin konkreettisesti osallisiksi näihin ilmiöihin ja niiden seurauksiin.

salcomp2artikkelikuvaSalcomp 2, still-kuva videoteoksesta Factory of The World, 2014

Witness-näyttleyn ensiesitys nähdään Perissä ja mukana ovat seuraavat teokset:

IPCC 5

Näyttelyn keskiössä on pedestaalille asetettu painettu kopio Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viidennestä arviointiraportista. Tämä järkälemäinen raportti sisältää yli 1500 sivua tutkimusta ja todistusaineistoa ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista sekä myös konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä valtioiden pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. IPCC toteaa raportissaan, että ilmastonmuutos on yksiselitteisesti ihmisen aiheuttama, ja varoittaa ilmastonmuutoksen hälyttävistä vaikutuksista. Näyttelyssä raportti toimii todistuskappaleena ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista ja samalla se on linkki eri teosten välillä.

How Everything Turns Away on kolmikanavainen videoinstallaatio. Teos ympäröi katsojansa panoraamisilla merimaisemilla, jotka on kuvattu Suomessa, Pohjois-Norjassa ja Välimerellä. Merimaisemat vaikuttavat ensi silmäyksellä kauniilta ja rauhoittavilta, mutta teos paljastaa pian toisenlaisen totuuden. Meri ei olekaan pelkkä viaton maisema vaan poliittisten, kulttuuristen ja historiallisten muutosten ja prosessien risteyskohta ja merkitsijä. Teos osoittaa ilmastonmuutoksen dramaattisen vaikutuksen maailman meriin ja niiden ekosysteemeihin. Toisaalta se esittää meren paikkana, joka tekee globaalin eriarvoisuuden näkyväksi kun tuhannet pakolaiset yrittävät ylittää Välimeren päästäkseen Eurooppaan. Teoksen musiikki korostaa yleisön roolia katsojina, jotka tarkastelevat ja todistavat ympäröiviä tapahtumia verkkaisesti, miltei sivullisina –osallisina mutta silti ulkopuolisina.

The Factory of the World
Yksikanavainen videoteos

Factory of the World koostuu staattisista videokuvista, jotka kuvaavat pientä pohjoista kaupunkia ja tyhjillään olevia tiloja entisessä pohjois-suomalaisessa elektroniikkatehtaassa. Tehdas suljettiin 2000-luvun alussa, kun tehtaan koko tuotanto siirrettiin Kiinaan. Kuvien rinnalla teoksen kertojaääni kuvailee työskentelyolosuhteita kiinalaisissa elektroniikkatehtaissa. Teos tarkastelee miten ylikansallisten korporaatioiden päätökset vaikuttavat ihmisten elämään ja kohtaloihin eri puolilla maapalloa kun tuotantoa on siirretty Aasian maihin. Samalla se tekee näkyväksi sen, miten toisistaan maantieteellisesti kaukana asuvien työläisten elämänkohtalot pienessä pohjois-suomalaisessa kaupungissa ja yli 10 miljoonan asukkaan suurkaupungissa Etelä-Kiinassa risteytyvät.

Invisible Evidence
Värivalokuvia

Invisible Evidence koostuu teksteistä, jotka kuvaavat tapahtumia Välimerellä kun pakolaiset yrittävät ylittää meren päästäkseen Eurooppaan. Nämä yksinkertaiset kuvaukset järkyttävistä tapahtumista kertovat olosuhteista, jotka voivat olla ymmärryksemme ulottumattomissa. Tapahtumista ei ole olemassa valokuvia. Invisible Evidence teosten tekstien äärellä katsojan täytyy kuvitella valokuvat ja tapahtumat itse. Tekstit pohjautuvat Amnesty Internationalin tuoreeseen raporttiin “Lives Adrift. Refugees and Migrants in Peril in the Central Mediterranean” (2014), ja siinä julkaistuihin Välimeren ylityksestä selvinneiden pakolaisten haastatteluihin.

Minna Rainio ja Mark Roberts työskentelevät usein yhdessä ja toteuttavat monikuvavideoinstallaatioita, jotka käsittelevät yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja. Heidän videoinstallaationsa ovat käsitelleet mm. Suomen ja Venäjän välistä rajaa, pakolaisten kokemuksia Suomessa, kansainvälistä naiskauppaa ja suomalaisten siirtolaisten kokemaa rasismia Yhdysvalloissa. Rainion ja Robertsin teokset ovat olleet esillä laajasti Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa mm. Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä (2004), Suomalaisen valokuvataiteen biennaalissa Salon taidemuseossa (2006), Ludvig Forum für Internationale Kunst-museossa Aachenissa (2008), Suomen kulttuuri-instituutissa Pariisissa (2008), Franklin ArtWorks-galleriassa Minneapolisissa (2010), Governor´s Islandin galleriassa New Yorkissa (2011) ja Porin taidemuseossa (2013).

Minna Rainio (TaM) (1974) on kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa valokuvan ja videoinstallaatioiden parissa. Hän on opiskellut valokuvataidetta Englannissa (University for the Creative Arts at Farnham) ja audiovisuaalista mediakulttuuria ja kulttuurihistoriaa Lapin yliopistossa sekä työskennellyt tutkijana Taideteollisen Korkeakoulun koordinoimassa audiovisuaalisen alan Elomedia-tutkijakoulussa. Vuosina 2009-2011 Rainio toimi valokuvataiteen vierailevana professorina Minnesotan yliopistossa Yhdysvalloissa.

Mark Roberts (MA) (1970) on englantilainen kuvataiteilja ja käsikirjoittaja. Hän on opiskellut valokuvataidetta Englannissa (University for the Creative Arts at Farnham) ja elokuvakäsikirjoittamista Salfordin yliopistossa Manchesterissä. Roberts yhdistää videota, valokuvaa, tekstiä ja ääntä teoksissaan, jotka tutkivat ihmisten näkyviä ja näkymättömiä suhteita elinympäristöihinsä.